Kukaan ei ole vegaani!

Osa meistä ihmisistä innostuu helposti. Erityisen helposti innostumme asioista, joilla koetamme muuttaa elämäämme positiiviseen suuntaan. Yksi tällainen muutos voi olla ruokavalion laittaminen uuteen uskoon, esimerkiksi jättämällä eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliosta. Tällaista ruokavaliota kutsutaan vegaaniseksi ruokavalioksi ja sen noudattajia vegaaneiksi. Yleisemmin veganismilla ymmärretään kaikista eläinperäisistä tuotteista luopumista. Suuri osa ihmisitä aloittaa vegaanisen ruokavalion noudattamisen terveydellisistä syistä, osaa motivoivat kyseisen ruokavalion pienemmät ympäristövaikutukset ja pieni osa kokeilijoista on mukana eläineettisistä syistä. Valitettavan moni kuitenkin luopuu kyseisestä kokeilusta (joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia), koska he kokevat veganismin hankalaksi. Yksi syy tähän oman arvioni mukaan on, että ihmiset yhdistävät kyseiseen elämäntapaan liiallisen tiukkuuden, joka soveltuu vain pienelle osalle ihmisistä. Olisi tärkeää ymmärtää, että nämä ”tiukkiksetkin” (tai kilarivegaanit, joiksi heitä olen myös kuullut nimitettävän) onnistuvat lopulta vain osittain.

 
Kirjahyllystäni löytyy Christien Meindertsman loistava teos PIG 05049, joka on hieno kuvakirja siitä, mihin kaikkeen siasta saatavia raaka-aineita voidaan käyttää. Lista on pitkä. Sen lisäksi, että monia sian osia käytetään ruoaksi – muun muassa tikkunekuissa, purukumina tai oluessa – löytyy siasta materiaalia myös melko eksoottisiin tuotteisiin, kuten hiekkapaperiin, betoniin tai maaleihin. Niinkin erilaisissa tuotteissa kuin kuparijohteissa, alumiinimuoteissa tai lattiavahoissa voi olla siasta lähteneitä raaka-aineita. Kaikkiaan kirjan 185 sivulla on esitelty mitä erilaisimpia käyttötarkoituksia, joihin yritysmaailma on onnistunut käyttämään kuolleista eläimistä teurastuksen jälkeen jääneitä ylijäämäosia.

 
Kun miettii, että maailmassa tapetaan pelkästään siipikarjaa, sikoja ja nautoja noin 65 miljardia yksilöä vuodessa ja näiden ohella esimerkiksi lampaita, vuohia, kameleita ja muita ei-teollisesti kasvatettuja eläimiä, ei ole mikään ihme, että myös ruoaksi kelpaamatonta ainesta jää näistä eläimistä teurastuksen jälkeen jäljelle valtava määrä. Kaloja kuolee, ei ainoastaan ruoaksi, vaan myös erittäin runsaasti sivusaalina (eli väärän lajinsa, sukupuolensa tai jonkun muun syyn takia). Tällöin ollaan jo tappolukemissa, joita ei oikein kukaan voi ymmärtää. Kalat kuitenkin päätyvät merien pohjaan, jolloin niiden aiheuttamat kasat jäävät ihmisten katseilta piiloon.

 
Samaan aikaan olemme hävittäneet maapallolta hyvin nopeaan tahtiin muut vapaana elävät isot nisäkkäät. Domestikoituneiden tai paremminkin teollisesti kasvatettujen eläinten massa on jo kaksi kertaa suurempi kuin kaikkien maailman ihmisten yhteenlaskettu paino. Muiden suurten eläinten osuus on romahtanut.

 
Olemme siis rakentaneet yhteiskunnan, jossa kuolleiden eläinten paloja on siroteltu lähes kaikkiin tuotteisiin, ja samalla olemme raivaamassa tietämme maapallon ainoaksi isoksi eläimeksi yhdessä teollisesti kasvatettujen tuotantokoneidemme kanssa. Elämme elämäämme lihaluujauhon ympäröimänä yhä ainutlaatuisempana isona eläimenä tällä maapallolla, halusimmepa me sitä tai emme. Yhteiskuntamme on rakennettu kuolemalle.

 
Johtuen edellä esitetystä kukaan ei siis oikeastaan voi olla länsimaissa täysin vegaani. On mahdotonta elää elämäänsä hyötymättä ainakin jollakin tavalla muiden eläinten kuolemasta. Tämä on mielestäni tärkeä viesti kaikille veganismia suunnitteleville. On vain hyväksyttävä, että jossakin määrin eläimiä joutuu hyödyntämään tässä yhteiskunnassa, jonka olemme luoneet. Ei siis kannata stressata liikaa yksittäisistä asioista, vaan pyrkiä pitämään päämäärä kirkkaana mielessä. Isona ongelmana veganismissa on, että pitkällä aikavälillä liian moni kokee sen liian rajoittavaksi elämänmuodoksi. Mielestäni tämä johtuu osaksi juuri siitä, että ihmiset tavoittelevat sellaista, mikä ei ole mahdollista. Jos kasviperäistä maitoa ei ole saatavilla, laita mieluummin tilkka ”lehmänmaitoa” kahviisi sen sijaan että luopuisit kokonaan veganismista turhautuneena sen vaikeuteen. Veganismi on matka kohti parempaa. Vielä pitkään aikaan se ei voi olla päämäärä, jonka voisi saavuttaa.