Talous tarvitsee todellista suunnanmuutosta

Maapallo kärsii huomattavasta ylipainosta. Tämä ylipaino ilmenee liikakansoituksena ja ylikulutuksena rikkaissa maissa. Aivan kuten ihmisillekin, ylipainosta aiheutuu maapallolle huomattavia riskejä. Ihmisille ylipainosta saattaa seurata verenpaineongelmia, kasvanut diabetesriski tai nivelongelmia. Olisi ylimielistä odottaa, että lääkäri varmasti tietäisi, koska tai mikä kyseisistä taudeista tulee ylipainoista potilasta kohtaamaan. Sama koskee maapalloa: vielä emme voi olla varmoja, mikä useista riskeistä tulee toteutumaan milläkin aikavälillä, vaikka aika varmoja joistakin voimme jo olla. Maapallon kantokyky on kuitenkin vaarassa ja sille ylipainosta on uhkaa ainakin ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin vähenemisen, typpikierron vaarantumisen tai esimerkiksi makean veden varojen hupenemisen muodossa.

Nyt ongelman aiheuttajat eli ”vapaat markkinat” ovat keksineet taas uuden tavan, jolla potilas saataisiin syömään lisää: vihreä talous. Nykyinen markkinajärjestelmä on saanut potilaan syömään jo niin paljon, että riskitaso on noussut vaarallisen korkeaksi ja markkinaehtoisena ratkaisuna tähän tarjotaan uudenlaista ruokavaliota. Toki ne tahot, jotka kokevat tästä kokeilusta hyötyvänsä – näihin sisältyy niin tutkimuslaitoksia kuin yrityksiäkin – markkinoivat nyt innokkaasti tätä uutta, vielä testaamatonta, ruokavaliota maapallon ongelmiin. Valitettavasti tämä uusi ruokavalio ei tule poistamaan ongelmien syytä eli vapaata markkinataloutta ja sen luomaa illuusiota siitä, että ihmiset muka tietäisivät aina mitä he haluavat ja näiden toiveiden täyttäminen jotenkin mystisesti johtaisi suurimpaan hyötyyn kaikille.

Vihreä talous ja erityisesti vihreä kasvu tarjoavat valheellisen tunteen siitä, että asioille oltaisiin oikeasti tekemässä jotakin. Todellisiin ongelmiin puuttuminen on pitää kuitenkin olla muutakin kuin viherpesua uudessa pullossa. Rakenteiden perustavaa laatua oleva muuttaminen pitää olla osa muutosta, koska asioiden eettinen perusta on monimutkaisempi kuin pelkkä utilitaristinen teoria antaa ymmärtää, myös talouden tapauksessa. Tälle yksinkertaiselle oletukselle utilitarismista perustuu myös vihreä talouden ideologia.

Todellinen ratkaisu tilanteeseen on tutkijoiden mukaan valitettavan yksinkertainen ja samalla hankalasti toteutettava: painon vähentäminen. Tämä tarkoittaa maapallon tapauksessa sekä väkiluvun kasvun aktiivista vähentämistä, esimerkiksi tarjoamalla ehkäisyneuvontaa globaalissa mittakaavassa, että kulutuksen rajoittamista. Kulutuksen rajoittaminen tarkoittaa ainakin pienempää energiankäyttöä, vähäisempää maapallon pinta-alan hyödyntämistä ja siirtymistä kuluttamaan ravintoaineita alempaa ravintoketjusta. Tähänkin on jo konstit olemassa esimerkiksi vero-ohjauksen muodossa.

Sekä väkiluvun että kulutuksen vähentäminen ovat valitettavasti kuitenkin poliittisesti vaativia tehtäviä. Sellaista painon pudottaminen yleensä on, kuten jokainen ylipainon kanssa kamppaillut tietää. Sitä niin mielellään uskoisi siihen taikapilleriin ja muihin oikoteihin. Toki toinen vaihtoehto on, että aletaan toimenpiteisiin vasta, kun ensimmäinen kohtaus on jo iskenyt. Tätä kuitenkaan tuskin kukaan haluaa. Ylipainon tapauksessa ei kannata hoitaa oireita vaan syitä.

Taloudellisten termien taakse kätkeytyminen ei saisi poistaa eettistä keskustelua maapalloa uhkaavista ongelmista. Ongelman hoitaminen pitäisi aloittaa sen tunnustamisesta ja tämä vaatisi myös arvokeskustelua. Politiikan tekijöillä on nyt suuri vastuu potilaan pelastamiseksi: lääkärin valaa mukaillen päämääränä pitää olla ”sairaan parantaminen”. Työssään maapallon pelastamiseksi poliitikkojenkin pitäisi käyttää vain tieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Viimeistään nyt olisi aika katsoa peiliin ja todeta, ettei tätä ongelmaa tulla hoitamaan ainoastaan lääkityksellä, vaan nyt on aika aloittaa painonpudotus.